lauantai 23. toukokuuta 2015

OSTAKEE, OSTAKEE


Seuraava on myytävänä ilmoitus. Hän, joka ei tarvitse tai tahdo ostaa meikäläisen asunto-osaketta voi lopettaa tähän ja siirtyä vaikka lukemaan Karjalaista.

Juttu on niin, että poden lievää käteisen puutetta. Talousongelmista päästäkseni aion panna asunnon "hilloksi". Auttaako sekään pitkäksi aikaa? Tiedä häntä?

Tarjolla on pieni yksiö Kemien parhaalla paikalla. Osoitteessa Talluksentie 4:ssä sen ensimmäisessä kerroksessa. Talo on loisto kunnossa. Ulkoseinät duunattu uusiksi. Samoin parvekkeet. Vesijohdot uusittu j.n.e.

Asunto on ollut minulla kirjoituskammiona. Juttuja syntyy nykyisin sen verran vähän, ettei siihen mitään erikoista huonetta tarvita. Kämppä on vapaa heti muutettavaksi.

Hinta pyyntö on 25000 euroa, mutta myyn asunnon 20000 eurolla. Olen tinkinyt jo valmiiksi ostajan puolelta. Halvalla menee, mutta menköön.

Yhtiövastike on 118 euroa ja rapiat. Hinnan, yhtiövastikkeen, asunnon laadun ja sijainnin huomioiden ollaan siis puhumassa asumisesta, joka on laadukkainta ja taloudellisinta Tohmajärvellä.

Yhteystiedoksi riittänee: Veijo Tuunanen puh. 050 3634340

torstai 21. toukokuuta 2015

Julkaistu tänään Viikko P-K:ssa


Henkilökemia tökkii

Kun vanhenee niin pitäisi viisastua. Tiedä häntä. Liikkuminen vaikeutuu ja pikku viat kolottavat sieltä ja täältä. Mökillä kaivoon ei uskalla laskeutua eikä katolle kiivetä. Naapuriinkin välimatka tuntuu lisääntyneen. On alkanut muuttumisen ja sopeutumisen aika.

Jo pitkään olen ollut sitä mieltä, ettei vanhuksia ja sairaita pidä sosiaalisin toimin pitää väkisin syrjä kylissä. Päin vastoin heille tulisi järjestää ja helpottaa muutto taajamiin. Sinne missä ovat palvelutkin. Omassa mökissä asuminen helposti täyttää vanhuksilla heitteelle jätön tunnusmerkistön. Samoin kuin projektit, joilla yritetään väkisin pitää syrjäkyliä asuttuina.

Sama ongelma näyttää olevan  Suomen saaristossa. Kalastajia ei juuri enää ole ja ennen asutut saaret ovat tyhjenneet. Nuoret ovat lähteneet rintamaille. Saaret yritetään itsepintaisesti pitää asuttuina rakentamalla parempia liikenneyhteyksiä ja jopa siltoja. Turhaan pysyvää asujakuntaa ajatellen. Tilalle tulevat varakkaat kaupunkien asukkaat loistohuviloineen. Heille kanta-asukkaiden asuttamiseksi tarkoitetut parantuneet liikenneyhteydet kelpaavat.

Henkilökohtaisesti olen asunut monen kirjavissa asumuksissa. Vuokralla ja ilman. Iän tuomat vaikeudet huomioiden olen muuttamassa ainakin talviksi niin mökki- kuin vakinaisen  asumuksenkin muotoa ja seutua. Perästä kuuluu, sanoi torventekijä.

******

Jokaisella kunnalla on omat erikoispiirteensä. Niin myös kunnallisten asioiden hoidossa Rääkkylällä. Kunnanvaltuusto päätti äänin 15 - 5 myöntää Jouko Päiviselle (sd) pyytämänsä eron valtuustosta ja muista  kunnallisista luottamustehtävistä. Eron rääkkyläläiseksi tekee se, että Päivinen eronsa syyksi ilmoitti epäluottamuksen Rääkkylän kunnanvaltuuston ja hallituksen puheenjohtajistoon.

Kuntalain 38 §:ssä on säädetty tarkasti erosta luottamustoimesta. Päivisen ero perustunee ko. lain kolmanteen momenttiin eli, että ero voidaan myöntää myös  pätevästä syystä.

Mitä mieltä olivat ne 15 valtuutettua, jotka eron myönsivät? Yhtyivätkö he Päivisen perusteluihin epäluottamuksesta puheenjohtajistoon? Siltä päätös näyttää. Jos niin, eikö silloin puheenjohtajisto olisi pitänyt vapauttaa tehtävistään. Vai tekikö Päivinen perusteluillaan suden kuopan muille valtuutetuille? Sopii miettiä.

*****

Juhana Vartiainen (ent.sd. nyk.kok.) odottanee puolueloikan jälkeen kokoomukselta palkintoa loikastaan. Muustahan en näe syytä palkitsemiseen löytyvänkään. Ellei sitten demarit anna Vartiaiselle lähtölahjaa puolueen hyväksi tehdystä loikasta.

Katselin TV:stä Peter Nymanin haastattelu ohjelmaa, jossa haastateltava oli nykylobbariksi mainittu Mikael Jungner. Montakaan kysymystä ei haastateltava ehtinyt esittää. Mikaelin suu kävi ja kädet olisivat ehtineet leipoa suurenkin taikinan, jos semmoinen olisi  osunut kohdalle. Päällimmäiseksi mieleeni jäi Jungnerin  huoli mainos TV:stä ja kehut Juhana Vartiaisen loikasta. Muusta puheesta voi päätellä, että Jungner asettelisi askelmerkkejä omalle hypylleen.

Niin mainioita ja oppineita miehiä kuin Vartiainen ja Jungner ovatkin, en lähtisi laivaan, jossa Juhana on kapteenina ja Mikael perämiehenä. En vaikka matka olisi lyhyt Korkeasaareen.

******

Käytän tässä lehdessä tilaajan ilmaista myynti-ilmoitusta. Sopii vilkaista sitäkin sivua. Etu on hyvä ja suosittelen sitä käytettäväksi muillekin. Viimeksi sivun ilmoituksella myin saunamökin ensimmäiselle soittajalle. Annoin puuseen kaupan päällisiksi. Hinta ja laatusuhde osuivat oikeaan. Niin uskon nytkin käyvän.

                                                                       Veijo Tuunanen

maanantai 18. toukokuuta 2015

Puhuminen ei ole päättämistä

Tohmajärven kunnanvaltuusto puhuu entiseen malliin. Eilenkin 2 tuntia ja 37 enemmän tai vähemmän päätökseen tähtäävää puheenvuoroa.
Otetaan esiin vaikka asiakohta 4. "Valtuustoaloite koskien Tohmajärven kunnan omistamien kiinteistöjen isännöintiä ja siihen liittyvien tukitoimintojen hoitamista jatkossa."
18 puheenvuorossa suunnilleen todettiin kaikki se joka pitäisi olla ennen kokoustakin kaikkien tiedossa. Aloitteessa oli valtuutettuja kaikista ryhmistä. Asiaa oli valmisteltu hallituksen toimesta neljässä kokouksessa. Selvitys aloitteeseen oli runsas sanainen niin kuin hallituksen päätösesityskin. Tosin minä en saanut siitä selvää, mistä valtuutetut sen pohjalta lopulta päättivät. Netistä valtuuston esityslistalta voi käydä katsomassa olenko ainut jälkeen jäänyt ymmärtämättömyydessäni. Pelkään, ettei asian tiimoilta tapahdu mitään muutosta. Sen aistin virkamiesten puheista.
Puheenvuoroissa kiiteltiin asioiden hoitoa ja isännöintiä. Isännöinti kustannuksia pidettiin kalleina ja sitä, ettei isännöintiä ole kilpailutettu. Siitä virkamiehet siirsivät vastuun taloyhtiöiden hallituksen jäsenille. Ovat omakotitaloissa asuvia tai maanviljelijöitä. Asioiden hallinta tällöin tuskin on heitä kovin lähellä.
Ainoan järkevän ja selvän puheenvuoron piti valtuutettu Reima Ehrukainen lopussa, kun vastuu kilpailuttamisesta uhkasi jäädä täysin epäselväksi. Ehrukainen sanoi, että kunnassa lopullinen päätäntävälta kuuluu kunnanvaltuustolle omistajaohjauksenkin osalta. Valtuusto päättää velvoittaa hallituksen kilpailuttamaan isännöinnin. Hallitus ohjaa kunnanedustajia taloyhtiöiden hallituksissa toimimaan niin, että isännöinti kilpailutetaan.
Jäädään odottamaan mitä valtuuston kokouspöytäkirjassa lukee. Uskallan epäillä homman jatkuvan entisellään.
Vanhuusasia käsiteltiin yhden pykälän verran. Vanhuksia sanotaan olevan paljon. Ei suhteeliisesti katsoen kuitenkaan enempää kuin kymmenen vuotta sitten. Heitä pitäisi asuttaa mahdollisimman pitkään syrjäkylilläkin mökeillään. Tehostettuja asumispalvelupaikkojakin on liian vähän. Harva huomaa, että monet vanhukset pärjäävät ilman valtuutettujen huolta huollostaan.
Tehkää valtuutetut kerran selvitys ja päättäkää onko teidän mielestä vanhuksia liikaa vai liian vähän. Onko hoitopaikkoja liikaa vai liian vähän. Onko kunnantalous tärkeämpi kuin vanhusten hoito.
No, päätittehän te "vanhuusvaliokunnan" kokouspalkkioista. Yhtäkään poliittisin perustein perustetusta "valiokunnan" jäsenestä ei ollut vaivautunut tulemaan kuuntelemaan valtuuston kokousta heidän omien asioiden käsittelystä.

 

lauantai 16. toukokuuta 2015

Omakohtainen sotekokemus

Reissussakin voi rähjäytyä. Silloin tarvitaan lääkäripalveluita. Näin kävi meille.
Soitto ajan varaukseen perjantaina klo 9,45. Kysyttiin kelakortin tiedot. Taalintehtaan terveysasemalla ei ollut lääkärin vastaanottoa juuri silloin. Osoitettiin menemään Kemiöön, jonka terveyskeskuksesta saimme lääkärin vastaanottoajan klo 11,00. Matkaa Kemiöön oli 25 km.
Olimme terveyskeskuksessa klo 10,55. Ilmoittautumisessa luulimme toispaikkakuntalaisena joutuvamme "kuulusteluun", jota varten tarjosimme kelakorttia alkuun päästäksemme. Ystävällinen naisvirkailija ei vilkaissutkaan korttia tai halunnut tietää vaivaamme. Hän osoitti käytävän, johon voi mennä odottamaan lääkärin kutsua, todeten samalla, että onhan teillä sairaus koska olette lääkärin vastaanotolle pyrkineet.
Lääkäri kutsui sisään klo 10,57. Potilas tuli lääkäristä 11,07. Tutkinta oli suoritettu ja sähköinen resetti oli apteekissa.
Olimme tarvinneet terveyspalveluja ja saimme niitä Kemiönkunnalta yhteensä n. 15 minuuttia. Palvelu oli erinomaista, potilas paranee hyvää vauhtia ja laskukin tuli 16,10 euroa.
Miksikö kirjoitin yllä olevan? Siksi, että kunnallinen terveyspalvelu pelaa siellä missä se pannaan pelaamaan vastuullisesti ilman tyhjiä kysymyksiä ja byrokratiaa.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Riäkkylässä tapahtuu

Muutaman viikon poissa olo kotimaisemista synnyttää kiinnostuksen naapurinkin asioihin. Tällä kertaa Rääkkylään. Siellähän on muutama vuosi oltu näyttämässä mallia koko Suomelle asioiden hoidossa, ei yksin Keski-Karjalaan.
Henkilö kohtaisesti en ole pitänyt Rääkkylän kunnan ratkaisuista. Tyhjästä kun ei voi nyhjästä enepää kuin muutkaan kunnat Keski-Karjalassa. Palveluilla on hintansa ja kukkarolla pohjansa. Addento ei tuo rahaa, vaan tuppaa viemään.
******
Nyt Rääkkylä näyttää ottavan 4 milj.euroa lainaa maksaakseen kertyneet sosiaali- ja terveyspalvelut tuottajalle. Että silleen.
Paljon ei talous korjaudu osakevippauksella taskusta toiseen. Malli on otettu ilmeisesti toiselta hyväkkäältä; Tohmajärveltä. Jos naamiointi riittää, niin sen vippaus antaa. Huonoa taloutta ja tuloja ei tipu vaikka osakkeet pistäisi kolmanteen taskuun. Kuluja syntyi osakejärjestelystä Tohmajärvellekin, mutta niistä ei ole huudeltu.
Senja Lappalaisen ehdottama talouden tasapainottamissuunnitelma ei valtuutetuille kelvannut. Pantiin äänin 17 - 3 pää pensaaseen. Minulle ainakin jäi näkyviin takkuinen takapuoli. Eli huono talous.
******
Rääkylästä valittiin kansanedustajaksi Kari Kulmala. Onnea siitä ja onnittelut Karille. Toivottavasti hän kestää kansanedustajana koko vaalikauden. Toisin kuin valtuuston jäsenenä Jouko Päivinen. Hän pyysi eroa kunnallisista luottamustehtävistä. Syyksi eronpyyntöönsä Päivinen ilmoitti epäluottamuksen kunnanvaltuuston- ja hallituksen puheenjohtajistoon. Äänin 15-5 valtuusto myönsi eron.
******
Kuntalain 38 § sen kolmas momentti sanoo: Luottamustoimesta voi erota pätevästä syystä......j.n.e. Eron myöntäessään Rääkkylän kunnanvaltuusto hyväksyi perusteena sen, että valtuutetun perustelut ovat oikeat. Eli puheenjohtajat ovat epäluotettavia. Eron pyytäjä ja eron myöntäjät näyttävät unohtavan äänestäjät. No, sehän on yleistä muuallakin, ei yksin Rääkkylässä.

lauantai 9. toukokuuta 2015

Äidistä välittämistä tämäkin

Äitienpäivä juttuni kirjoitin jo huihai sitten. Nyt tulee muistelu eräästä äitienpäivästä.
Oli 70-luvun puoliväli. Olimme velipojan kanssa talkkareina Helsingissä viereisissä taloissa. Kaunis äitienpäivän aamu viritti ilmeisesti meidät molemmat muistamaan äitiämme nostaessamme lippuja salkoihin. Kello oli siinä seitsemän kieppeillä.
Siinä auringon paisteessa tuli kysyttyä, miten muistit äitiä. Tavalliset puhelin soitot olimme varautuneet tekemään, kunhan äiti herää Tohmajärvelle. Se tuntui vähältä. Kysäisin, mitähän jos lähdetään piipahtamaan äidin luona. Tähän velipoika, että mikä ettei.
Matkaa Helsingistä Tohmajärvelle oli sama silloin kuin nytkin. Edestakaisin n. 800 km. Reissuun oli käytettävissä aikaa ilta yhdeksään, jolloin liput oli laskettava. Kyllä se riittää kunhan ei kuhnailla.
Niinpä hyppäsimme Miniin ja matka kohti Tohmajärveä ja äitiä  alkoi.
Mahtoi olla äidille yllätys kun molemmat pojat tulivat yhtäaikaa. Yleensä tuurasimme toisiamme talonmiehen töissä, emmekä tavanneet edes "sukujuhlissa", elleivät olleet Helsingissä.
Kahvit siinä ehdittiin ja tärkeimmät kuulumiset vaihtaa, kun oli lähdettävä paluumatkalle.
Nyt jälkeen päin ajatellessa tulee mieleen oliko tuossa reissussa mitään järkeä. Äiti ja velipoika ovat jo majan majoilla. Heidän kanssaan ei tullut reissun merkityksestä keskusteltua.
Mielestäni reissu oli ehkä elämäni tärkein reissu näin jälkeenpäin ajateltuna.
 

perjantai 8. toukokuuta 2015

Julkaistu 7.5.2015 Viikko Pohjois-Karjalassa


Vaihtoehtojen vaikeus

"Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta." Tuossa on lause Suomen perustuslaista. Selvää tähän asti, mutta sitten alkavatkin vaikeudet.

Vaalit oli ja meni. Kansa selvisi tehtävästään. Eduskuntakin saatiin kasaan. Tästä eteenpäin ei kansaa enää tarvitakaan. Ennen seuraavia vaaleja. Siihen saakka kansan ääntä toteuttavat edustajamme. Oman käsityksensä ja taitojensa mukaan. Usein he sanovat tulkitsevansa asioita. Niin kuin tulkinta vapauttaisi tekemästä virheitä. Virheitä tekevät kaikki. Myös edustajamme, jotka vaaleilla on valittu asioitamme hoitamaan.

*****

Jos viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen, niin olisiko parasta alkaa tutkia mitä viime aikoina on tullut tehdyksi ja sanotuksi. Nimen omaan demari porukassa. Pohjana lienee, että kaikki tunnustavat rökäletappion vaaleissa.

Oliko viisasta Jutta Urpilaisen sanoa TV:ssä Antti Rinteen sanoneen hänelle, että olisi syytä jättää eduskuntaryhmän johtajaksi pyrkiminen, kun edustetaan kahta erilinjaa.

Oliko viisasta Antti Rinteen puhua TV:ssä ulkopuolisille tuntemuksistaan ja epäilyksistään, että Jutta Urpilainen on aloittanut vaalikampanjan pyrkiäkseen puolueen puheenjohtajaksi.

Unohtiko Antti Rinne omat puheensa puheenjohtajaksi tullessaan, jolloin hän korosti julkisuudessa, että "porukka päättää". Muodollisesti "porukka" valitsi nuoren Antti Lindmanin ryhmäjohtajaksi, mutta mikä oli Rinteen vaikutus päätökseen? Tuliko samalla Antti Lindman leimatuksi "toislinjalaiseksi."

*****

Olen sisäistänyt demareilla olevan katon korkealla ja seinät leveällä. Sinne mahtuu monenlaista tahtoa ja pyrkimystä, mutta vain yksi linja. Olkoon se sitten vaikka tasa-arvon, vastuun huonompiosaisista ja palkansaajista huolehtiminen. Keinoja päämäärään pyrkimiseksi voi olla monia. Siksi helposti näyttää, että oltaisiin erilinjaisia. Myös johtajiemme henkilökohtaiset kyvyt ja ominaisuudet aiheuttavat harhakuvaa "riidoista".

Kaiken toiminnan pohjana on oltava kansan tuki, jonka kansa on ilmaissut vaaleissa. Se pitää edustajiemme muistaa. Kansan tukeen pohjautuu se valta, jota edustajamme käyttävät. Tätä kirjoitettaessa on epäselvää, menevätkö (vai pääsevätkö) hallitukseen. Tärkeintä hallitukseen mennessä olisi tietää, mitä kansa on ajatellut ja mitä edustajamme ajattelevat vaalituloksesta. Ja mitkä ovat seuraukset hallitukseen menossa tai pois jäännissä. Miten ratkaisu näkyy tulevissa vaaleissa? Nekin kun saattavat olla lähempänä kuin uskommekaan.

******

Elämä on valintoja täynnä. Demareilla on hallituksen suhteen kaksi mahdollisuutta. Mennäkö mukaan vai ei mennä. Menijät puhuvat vastuunkannosta ja äänestäjien asioiden hoidon tärkeydestä. Oppositioon menijät pitävät taktillisesti viisaana jäädä hallituksesta. Siinä näkyisi kansan tahto vaaleissa. Ja puolueen aseman nousu takaisin menetettyihin asemiin tulevissa vaaleissa.

Demokratiassa valta kuuluu kansalle. Siksi sen antamaa ääntä on kuunneltava herkällä korvalla. Ei ole syytä mennä kansaa viisaammaksi. Sitäkin olen ollut kuulevinani hallitukseen "menevien" taholta. Henkilökohtaisesti olen kantani ilmaissut. Mielestäni nyt on aika rauhoittaa puolue ja jättää hallitusvastuu toisten huoleksi. On muistettava, että oppositiossa ollessakin voidaan asioita hoitaa periaatteittemme mukaisesti. Ei Suomi kaadu enää tässä vaiheessa siihen ovatko demarit yhden vaalikauden hallituksessa tai oppositiossa. Demareiden tulevaisuuteen molemmilla vaihtoehdoilla saattaa olla merkittävääkin vaikutusta.

*****

Politiikkaan näyttää ohjautuvan opettajia, toimittajia, lääkäreitä, sairaanhoitajia, urheilu- tai muuten julkisuustaustaisia henkilöitä. Ei ammatti henkilöä pilaa, vaan henkilö ammatin jos on pilatakseen. Niin kunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla näyttävät terveyden- ja sairaanhoidon piirissä olevien henkilöiden helppo päästä näyttäviin asemiin puoluepolitiikassa. Vähemmän näkee ns. puolueorganisaatioiden nostavan aktiivia näyttäviin asemiin. Julkisuus tai ammatti ei tee poliitikosta kelvotonta, mutta liian nopea eteneminen poliitikkona voi aiheuttaa uskottavuus vajetta. Pohditaan tätäkin asiaa. Oppositiossa ollessa olisi aikaa.

                                                     Veijo Tuunanen

tiistai 5. toukokuuta 2015

Kiitos Äiti.


Äidin rakkaus on suurinta

Tänä vuonna olen estynyt viemästä äidinpäivän kukkia haudalle. Tulen tekemään sen kohta Tohmajärvelle tultuani. En "pakon" sanelemana vaan kiitollisuutena hänen hyväkseni tekemästään työstä, turvasta ja rakkaudesta. Minusta tuntuu edelleen, ettei äitini ja eivätkä muutkaan äidit eläessään ole saaneet riittävää tunnustusta yhteiskunnalta tekemästään äidin työstä. Monen äidin kohdalta omien lapsienkin muistaminen ja kiitos äidille saattaa jäädä vähälle. Jopa sanomatta.

Oma lapsuuteni sattui sota- ja sen jälkeiseen aikaan. Sen aikaiset huolet ja murheet olivat äidillä toiset kuin nykyaikaan. Oli monen äidin kohdalla kysymys jokapäiväisen ruuan, asunnon ja lapsen muiden tarpeiden tyydyttämisestä. Päällimmäisenä oli pelko tulevaisuudesta ja jopa hengissä pysymisessä. Moni äiti vastasi lapsen tarpeista yksin.

Oma äitini ei koskaan puhunut tai korostanut vaikeuksiaan. Muistan hänen läheisyytensä ja antamansa turvan lapsilleen. Oli hyvä olla hänen lähellään lapsena ja myöhemmin nuorena ja aina viimeiseen asti aikuisenakin.

Lapsena muistan hänen toivoneen minusta pappia. Isän kanssa muistan ainakin kerran heidän puhuneen jotain sotilasurasta. Ei tullut minusta pappia, ei kenraalia eikä herraa yleensäkään. Tuli kunnon työmies kuitenkin. Sekin kelpasi äidille. Luulen hänen, jopa olleen siitä jollain tavoin ylpeä.

Äidin rakkaus on suurinta, kirjoitin otsikkoon. Yleisellä tasolla ilmaisu; rakkaus, alkaa olla yleisessä käytössä. Kulttuurissa, joka ohjaa käytöstämme ja kieltämme rakkaus ja rakastaminen on ohjautunut miehen ja naisen väliseksi. Raamattukin puhuu osaltaan sen puolesta. "Kaikki se kärsii, kaikki se kestää ja kaikki se antaa anteeksi." Tai jotain sinne päin. Olkoon niin.

Kohtuullisen paljon elämää kokeneena uskallan sanoa. Äidin rakkaus on sittenkin rakkauksista suurinta. Nimenomaan omaa lapsiaan kohtaan. Kaikki se kestää, kaikki se kärsii, ja kaikki se antaa anteeksi. Äiti on valmis antamaan henkensä oman lapsensa pelastamiseksi. Lisään tähän vielä, että äidin ilo on suurinta, jos sen aiheuttaa oma lapsi. Ilon aiheeksi voi riittää kysymys; mitä sinulle äiti kuuluu.

Edellä olevilla ajatuksilla haluan muistaa kaikkia äitejä. Omaa äitiäni, kunhan tästä haudalle asti ehätän. Lapset muistakaa äitejänne. Se on helpompaa äidin eläessä. Oma osuuteni tämän vuoden äitienpäivään päätyy sanoihin: KIITOS  ÄITI !