torstai 29. maaliskuuta 2018

Siniset haalistuvat olemattomiin


Huku tai tartu köyteen

Jos kehonkielestä ja kasvojen ilmeestä voi jotain päätellä niin hallituspiireissä alkaa hermot kiristyä. Sotesta ei kansa tykkää eikä kaikki omatkaan. Miksi? Sitä on turha tässä toistaa. Jos ministereiltä kysytään jotain soteen liittyvää, tulee sieltä vastaus kestävyysvajeesta, työllisyysasteesta, kilpailukyvystä, edellisten hallitusten kyvyttömyydestä ja pakosta päättää nyt. Hallituksen pari kolme puheautomaattia hoitavat asiat siihen kuntoon, ettei kysyjäkään enää muista mitä kysyi. Minusta maanhallitus on, niin pitkään kun leipäjonot ovat kaduilla, hoitanut talousasioita huonosti. Aino hyvä asia hallitukselta on, ettei se ole saanut sotea, maakuntahallintoa ja lääkäripalveluja pörssiyhtiöiden hoidettavaksi.

Sotesotkun voi pelastaa eduskuntavaalit. Ennen- tai oikea-aikaiset sekä niihin liittyvät valtatavoittelut. Lepomäen irtiotto on hyvä alku. Vähemmälle huomiolle on jäänyt sinisten asema poliittisessa kentässä. Gallupkannatusta ei ole, ottopojan asema hallituksessa on oikeus katsoa mitä isännät tekevät. Ilman poikkeuksellista ulos tuloa häviää puolue ja sen myötä monelta sinisten edustajalta poliittinen asema ja toimeentulo.

Timo Soini jätti vastoin kovia puheitaan perustamansa puolueen kun sai jatkaa kavereineen mieluisalla ministeriauton takaistuimella. Lukija saa päättää oliko Soinin henkilökohtaisilla pyyteillä tähän vaikutusta. Nyt se aika on lopuillaan ja mikä on sinisten ja Soinin tulevaisuus?

"Sinäkin Brukseni" sanoi keisari Julius Caesar vuonna 44 eaa, kun kannattajansa Brutus petti hänet. Aikaa on kulunut paljon siitä, mutta ihminen ei ole muuttunut paljonkaan siitä ajasta. Valta huumaa edelleen. Voisiko Sipilä Suomessa kokea Brutus-ilmiön?

Mielestäni Soinin vaihtoehdot ovat vähissä. Hän voi pelastaa itsensä, jos "keisari" antaa hänelle suurlähettilään paikan. Hän voi pelastaa puolueen, jos lähtee ministereineen hallituksesta ennen sote-äänestystä. Avainasemassa puolueensa kannalta ovat sinisten kansanedustajat. Jos he ryhmänä äänestävät hallituksen sote-esitystä vastaan tai loikkaavat yksilöinä johonkin oppositiopuolueeseen ja estävät täten soten toteutumisen nykymuodossa, kansanedustajan työ voisi jatkua. Heistä voisi tulla "kansakunnan" pelastajia ihmisten suosio olisi taattu. Vain edellä kerrottu menettely voi antaa mahdollisuuden rivikansanedustajille jatkaa puoluepolitiikassa.

Sanotaan; hukkuva tarttuu oljenkorteen. Sinisillä on edessään köysi ja vieläpä sellainen, jonka päässä on pelastusrengas. Käyttävätkö he sitä, on heidän asiansa.

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Sipilä soutaa ja Orpo istuu perämisessä.



Lehmä kuolee käsiin
On syytä muistaa mistä lähtöisin ovat sotesopan juuret. Alkuperäinen syy ei ole sairaiden tai vanhusten huono hoito. Suomessa oli ja on edelleen yksi maailman parhaimmista sosiaali- ja terveyspalveluista. Soteongelmat alkoivat kun terveyskeskuksiin ei saatu palkatuksi lääkäreitä. Oliko syy palkkauksessa, työolosuhteissa, lääkäriliitossa, yksityisissä lääkärivirmoissa vai puhtaassa ahneudessa, on sivuseikka. Ongelma olisi saatu hoidettua kuntoon, jos olisi tahdottu, ilman nykyistä sekoilua.
Kun on vuosikymmeniä seurannut samaa asiaa alkaa tympiä jo henkilöiden naamatkin, jotka päivästä toiseen jankkaavat samaa asiaa. Onko Ben, osaanko kirjoittaakaan hänen nimeään, Zyskowicz uskottava henkilö vakuuttamaan eduskunnassa kokoomuksen ajavan koko Suomen asiaa työntäessä valinnanvapaus käärmettä pulloon.  Onko kukaan  tavannut Zyskowicziä kehä kolmosen ulkopuolella? Samaa turhautumista tunnen kun katson hallitusta, joka kököttää omassa aitiossaan. Muppet show siitä tulee mieleen. Anteeksi nyt arvon ministerit.
Sotesoppa syntyi lehmäkaupasta, jonka keskusta ja kokoomus tekivät vallanhuurussaan hallitussopimuksessaan. Lihoista piti syntyä kummallekin osapuolelle kunnon keitos, josta rippeitä riittäisi kupillinen hallitusjakkaralla istuville perussinisille,  mitä nyt sitten lienevätkään. Muita tähän ruokapöytään ei otettu. Kepulle maakunnat ja kokkareille kilpailutus ilman kilpailua. Nyt pitäisi kattaus hyväksyttää kansanedustajilla ainoana vaihtoehtona ja kiireellisenä. Toivottavasti ei onnistu. Tuttu sanonta pitää paikkansa. Hätäillen syntyy vain kusipäitä.
Koko sotelakipaketti on mammuttisekaannus jonka loppusotku on valinnanvapauslaki. Myönnän, etten yllä ministeri-  tai asiantuntijoiden tietotasolle. Luulen olevani keskitason kansalainen niin tietotasoltani kuin terveydeltänikin. Kun minun asioista jossain päätetään pitää minunkin niistä jotain tietää jopa ymmärtää. Asioistani ei saa päättää muutaman äänen varassa eduskunnassa. Siksi sote on viisainta kaataa. Se on kansanvallan kannalta paras ratkaisu.
Keskustan puheautomaatti asiat hoitaa yleensä ministeri Saarikko. Nyt ääneen on päässyt kankikaikkonen, joka on mielestäni parempi tanssija kuin sotepäättäjä.  Ylen ykkösaamussa puolusti hallitusta ministeri Anu Vehviläinen sanomalla; minä itse ajattelen niin, se on ihan selvä asia, pitää pohtia. Minusta mikään hänen esiin tuomansa asia ei ollut ainakaan minulle selvä.
Lähimpänä totuutta lienee sotea puolustava projektijohtaja Päivi Nerg, joka Helsingin sanomissa sanoi: "Vasta käytäntö osoittaa, miten valinnanvapaus toimii tai mikä on digitalisaation todellinen hyötypotentiaali."  Minä sanon, että hyötypotentiaali on negatiivinen ja Kekomäki sanoi sotesirkkelin pyörivän väärinpäin. Joten keveät mullat sotelle.

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Tuleeko vaaliliittoja



Voiko monopolin jakaa kansalle
En paljoa anna gallupeille arvoa muuta kuin, että niiden tuloksilla on kiva "pekuloija". Varsinkin kun tiedän puoluejohtajien saavan alenevista kannatusluvuista harmaita hiuksia. Keskusta on onnistunut tipauttamaan eduskuntavaaleista tähän päivää yli 10% kannatuksestaan. Tästä voi antaa kiitoksen Sipilän ministerivalinnoille aina Berneriä ja sinisiä myöten. Vanhan liiton äänestäjien on vaikea uskoa demokratiaan, jossa  kokoomus ja keskusta valitsivat ilman pienintäkään häveliäisyyttä ministereiksi henkilöt, joilla ei ollut silloin edes puoluetta. Nyt on ja sinisten kannatus on noussut jo  1,3 %:tiin. Poliisin puhalluskokeessa luku olisi merkittävä, mutta puoluekannatuksena se katoaa "markariiniin".
Edellä olevilla kannatusluvuilla ei ole ihme, jos siniset etsivät vaaliliittokaveria tuleviin eduskuntavaaleihin. Ymmärrän kepunkin tarpeen pyristellä ylöspäin, mutta jos vaaliliittoon päädytään sinisten kanssa niin eipä taida tilanne kuin huonota. Joku puhuu sinisten valovoimaisista ministereistä. Sitä he saattavat ollakin puoluejohtajien silmissä, mutta äänestäjät näkevät heidät loikkareina, joihin koskaan ei voi luottaa.
Kokoomuksen gallup keikkuu ylimpänä ja demarit toisena. Kokoomuksen kannatusta sopii ihmetellä, sillä raharikkaita ei tuota määrää Suomesta löydy. Siksi on todennäköistä, että heillä kannatus laskee. Kunhan äänestäjät huomaavat oman asemansa suomalaisessa yhteiskunnassa niin demarit tulevat nousemaan maan suurimmaksi puolueeksi. Vaaliliitoista puheen ollen. Eikö olisi vasemmistoliiton ja demareiden edes yksissä vaaleissa kokeilla vaaliliittoa.
Ei ole pitkä aika siitä kun 0,8 %:n alkoholin nosto oli kaataa maan hallituksen. Nyt hallitus yllyttää kansaa kovan viinan keittoon. Sitähän Altian pörssiin meno pohjimmiltaan tarkoittaa. Henkilökohtaisesti asia ei kosketa minua. Olen ikäni ollut käyttöpuolen miehiä. Mutta kestääkö monopolin image sitä, että sen omistajiksi saattaa päästä liikaa käyttöpuolen henkilöitä. Valtiovalta tappoi aikoinaan Kiteeltä pienyrittäjyyden. Onko oikein jakaa samaa asiaa nyt sallittuna jonka itse tuhosi toisella nimikkeellä koko kansan yritykseksi. Minä vaan kysyn.

torstai 15. helmikuuta 2018

Hallituksen tulontasaus



Rahaa saa päästöoikeudet mutta ei leipäjonot
Sanottiinpa tai oltaisiinpa mitä mieltä hyvänsä  Paavo Väyrysestä niin hän pysyy julkisuudessa ainakin seuraavat vuodet. Riippumatta siitä mikä on hänen asemansa julkisessa elämässä. Onko hän huipulla vai sinne pyrkimässä. Alaspäin tuloa  hänen kohdallaan lienee turha toivoa. Tämän pitäisi olla selvä jo paatuneimmalle kepulaisellekin.
Väyrynen näyttää kepun puheenjohtajaksi pyrkimiskeissillään pyörittävän Sipilää ja hänen kabinettiaan siihen malliin, ettei heistä kenelläkään ole tietoa missä ollaan ja mitä pitäisi tehdä. Osa syy tilanteeseen näyttää olevan kepun omat säännöt. Sipilä on palkannut sääntötuomareiksi professori Heikki Halilan  ja ministeri Lauri Tarastin. Paavo Väyrystä puolustaa oikeustieteen tohtori Kari Uoti. Mitä tästä seuraa? Entistä sekavampi soppa, jossa kansanvalta elää kukoistustaan olematta siinä mukana mitenkään. Ja kaikki tämä siksi, ettei ole osattu kirjoittaa puolueen sääntöjä muotoon, jotta niistä lukemalla saisi tolkkua.
TV:n uutisextrassa kysyttiin kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläiseltä hänen mielipidettään Paavo Väyrysen vaalikelpoisuuteen puheenjohtajavaaliin hän sanoi sen selviävän puoluekokouksessa. Samalla hän ilmaisi olevansa surullinen ja kuuntelevansa tarkalla korvalla kenttää kun kannattaa Sipilää jatkamaan puheenjohtajana. Asia kysymykset jäivät vähiin Vehviläisen vastauksissa. Esimerkiksi sote:ssa hän nosti tärkeimmäksi asiaksi aikataulukysymykset. Joka näyttää olevan koko hallituksen tavoite. Vähät siitä mitä soten sisällöstä tulee.
Kepun sekoilusta syntyy iskun paikka demareille tulevia eduskuntavaaleja ajatellen. Ei tarvitse etsiä vikoja naapuripuolueista vaan on nostettava esiin omia tavoitteita. Ja niistähän ei ole puutetta. Suuruuden hulluuteen tavoitteissa ei välttämättä tarvitse lähteä, vaikka sote antaakin siihen kelpo mahdollisuuden. Aktiivimallin alasajo jo onkin hyvä esimerkki. Toinen voisi olla poistaa häpeälliset leipäjonot kaduilta. Se ei vaadi paljon rahaa vaan tahto ja toteutus riittää.
Eduskuntavaaliehdokkaisiin pitää erityisesti Savo-Karjalassa kiinnittää huomiota. Näyttää siltä, ettei nuorisotyö ja perinteinen puoluetoiminta tuota riittävän vetovoimaisia ehdokkaita. Rinnalle on löydettävä varsinaisen puoluetyön ulkopuolelta mutta puolueen arvoihin sitoutuneita julkisuudessa olevia ehdokkaita. Heitä on, mutta heitä on autettava alkuun. Erityisesti niiden, jotka jo ovat puolueen hierarkiassa yläaskelmilla.
Rahaa hallituksella näyttää riittävän suurille yrityksille. Viimeisen seitsemän vuoden aikana on jaettu ilmaisia päästöoikeuksia yrityksille yli 500 miljoonaa euroa. Ei ihme, jos siltä suunnalta on ollut tulossa rahaa myös vaalitukiin. Pelolla on odotettavissa, mitä monikansalliset terveyspalvelutarjoajat tuovatkaan jakoon, kun sote alkaa täysmittaisesti.

torstai 1. helmikuuta 2018

Vaaleilla monta tarkoitusta



Motiivin etsintää
Kirjoitan tätä matkasta johtuen varsinaisen vaalipäivän aattona. En pysty siksi "pekuloimaan"  vaalitulosta. Sanan selittäjiä riittää tähän ilman minuakin. Muutaman sanan vaalitilanteesta, mitä ihmisiltä olen kuullut, voi tähän laittaa. Myötäileväthän toki monet niistä omianikin.
Joku sanoo, että turhat vaalit. Demokratiassa ei kuitenkaan ole koskaan turhia vaaleja. Kekkosen aikaan yksi kausi kokeiltiin  eikä jälkikäteen, ehkä Kekkosta lukuun ottamatta, kukaan ollut tyytyväinen toteutukseen.
Istuvan presidentti Sauli Niinistön haastaminen todelliseen kilpailuun harva uskoi. Eivät ainakaan presidenttiehdokkaat. Olivathan monet heistä kokeneita politiikkoja ja tolkun ihmisiä ainakin. Useimmalla täytyi siis olla joku muu motiivi lähteä ehdokkaaksi.  Monen kohdalla motiivi oli havaittavissa enemmän ja toisten kohdalla vähemmän. Pakolla ei heitä ole ehdokkaaksi saatu.
Matti Vanhasen kohdalla motiivi saattoi olla torpata Paavo Väyrynen jo hyvissä ajoin sivuraiteelle. Idean juuret lienevät Sipilän työkalupakista. Vaalit näyttävät tuloksen.
Tuula Haatainen uskollisena aatteelleen lähti ehdolle pitämään esillä SDP:n asiaa. Se näkyi hyvin hänen puheissaan ja lopputulos nähtäneen tulevissa eduskuntavaaleissa.
Pekka Haavistosta on vihreille tullut kesto ehdokas. Kolmannen kerran ehkä jo haitta. Äänet ilman kampanjaakin olisivat vihreille olleet samat kuin nyt tulevat.
Laura Huhtasaarella motiiveja ehdokkaaksi lähtöön lienee useitakin. Tärkeimpänä hankkia näkyvyyttä persuille ja harmia sinisille. Laura Huhtasaarella on pyrkyä omaan esillä oloon henkilökohtaisista tavoitteista lähtien.
Paavo Väyrysen kohdalta on helppo löytää hänen mukaan lähtö motiivi. Suomessa ei voida pitää mitään vaaleja ilman häntä. Jos häntä ei ehdokkaaksi pyydetä hän osaa  sen tehdä itse. Äänestäjiä näyttää riittävän vaaleista toisiin.
Merja Kyllösen ja Nils Torvaldin puolueensa varmaan asettivat ehdokkaiksi selväsanaisina mielipiteensä pitävinä ehdokkaina, joita pikkunäppärät haastattelijat eivät säikäytä.
Tähän väliin laitan oman vaalitulosennusteeni. Voittaja on kuka saa eniten ääniä, mutta merkityksellistä on voittaako Paavo Väyrynen Matti Vanhasen. Jos voittaa tietää se ongelmia hallitukselle ja kepulle. Eniten harmia tulee pääministeri Juha Sipilälle, joka itse sitoi tulevaisuutensa Matti Vanhasen vaalimenestykseen.
Viime viikon merkillisin juttu oli kun kirkko ilmoitti ettei jaksa itse laskea kolehtirahoja ja pankit pyytävät laskennasta liikaa. Kolehtia kilahti 2016  "papin säkkiin" 19,4 milj.euroa.
Työttömyysturvan aktiivimalli näyttää hallitukselle toisenlaiselta kuin ammattijärjestöille ja varsinkin työttömille. Hallitus katsoo tekelettään varmaankin peilin kautta. Vain ammattijärjestöjä hallitus kuulee jos ketä kuulee.
Suomessa leipäjonot ovat häpeäksi hallitukselle, politiikoille ja presidentille. Oli hän kuka hyvänsä.

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Huolensa on kirkollakin.

Tänään 24.1. julkaisi hesari alla olevan jutun. Rahasumma oli jätetty pois ja otsake vaihdettu. 



Kirkko valittaa kolehtituloista
Kirkolla on vaikeuksia kolehdeista. ( Hs. 21.1.) Tuottoa kolehdeista oli 2016 vuodelta 9,4 miljoonaa euroa. Kirkko valittaa kolehtirahan käsittelyn vaikeudesta, koska siitä syntyy kuluja. Raha pitäisi saada esim. mobiliisti  helpommalla.
Kirkon jäsenenä joudun tätä ihmettelemään, kun samaan aikaan pitäisi kiinnittää huomiota rahan käyttöön. Siinä näyttää olevan ongelmia ratkaistavaksi juuri nyt.
Jos kolehdista syntyy vaikeuksia, siitä voidaan luopua. Järjestelmä on perua anekauppa-ajalta ennen kirkon verotusoikeutta.
On kirkon puolelta kohtuutonta syyllistää kolehtivaikeuksista ihmisiä ja vanhuksia, jotka haluavat vähistä rahoistaan roponsa kolehtiin laittaa.
Suomessa ei vielä olla tilanteessa, jossa rahaa siirretään sähköisesti taskusta toiseen. Kirkon piirissä tästä pitäisi olla erityisen tietoisia.

                            Veijo Tuunanen   Taalintehdas