torstai 18. tammikuuta 2018

Tohmajärveläisiä mediassa



Huomioita nämäkin
Niskalaukaus ja äitiystalkoot ovat etelän median esiin nostamat asiat Antti Rinteen puheista. Sokea Reettakin näkee mistä on kysymys. Halutaan viedä pois huomiota asioista, jotka ovat valtakunnassa poskellaan. Pelätään tulevia eduskuntavaaleja ja sen tuomaa kohtelua nykyisille hallituspuolueille. Toimittajien kannattaisi pistäytyä kuuntelemassa mitä kieltä tuunareiden taukotuvissa käytetään. Antti Rinteen tulee käyttää niitä ilmaisuja, joita kansalaiset käyttävät ja ymmärtävät.
Tohmajärvellä saa kuvansa tikkuaskin kanteen, jos on tunnettu ja muuten sopiva tähän kunnian osoitukseen. Iskelmällä on päässyt, jopa oman raitin nimeämiseen. Nousevatko tikkuaskiaateliin ehdokkaiksi julkisuudessa nousseet, Tullin pääjohtaja Antti Hartikainen omilla julkituloillaan ja Ilmarisen tuleva toimitusjohtaja Jouko Pölönen lisäeläkkeillään, jää arvioitaviksi. Molemmat ovat näkyviä tohmajärveläisiä.
Valtakunnan syyttäjä Matti Nissinen, jonka velipojan jeesaaminen vei oikeuteen, vaikka tulkitsi sen sähköaitaan pissaamiseksi ja piispa Teemu Laajasalon sekoilut papin säkin ja oman kukkaron välillä, eivät johda tikkuaskin kanteen. Kumpainenkaan ei ole tohmajärveläinen. Kaikkea se Nissinenkin on kokeillut. Minä katselin kun Järveläisen Matti lasketteli vetensä Porthanin sähköpaimenelle.
Julkisuutta tarvitaan usein ylöspäin pyrittäessä. Ei niinkään alaspäin tullessa. Kyseenalaista huomiota saa, jos korkealle pääsyt poliisi istuu vankilassa ja huipulle päässeet ja jo eläkkeellä olevien poliisipäälliköiden virka-aikaisia tehtäviä tutkitaan. Jotain rotia tähän valtakuntaan tarvitaan. Ilman vallanvaihdosta sitä ei tule.
Tärkeä asia saatiin kuntoon, kun keppana saatettiin hautaan ja 0,8%:tin korotuksella uusi mökäöljy valtaan. Valtakunnassa kaikki hyvin, ellei pressavaalit olisi edessä ja Sauli keikuttelisi otsaryppyineen galluppien kärjessä. Yhden äänen enemmistöllä valittua Kekkosta kestettiin neljännesvuosisata niin siinä se menee Niinistökin muutaman lisävuoden, jos niin käy.
Pressavaaleissa pelotellaan sodan uhkalla ja pyritään menemään turvaan tykkien taakse. On oikein, että Tuula Haatainen on nostanut esiin tasa-arvon ja rauhanasian esillä pidon. Rauhan ylläpito on oikeaa ulkopolitiikkaa. Ei sotaan valmistautuminen. Menkää ihmiset äänestämään sen asian puolesta, jota pidätte tärkeänä.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Kivakin rimpautella sinullekin



Aikuisten satu
-Prastuit tovarist! Salekin täällä. Oletko pahassa paikassa?
- En ole. Just lopettelin tsaijun juonnin. Borskeitto tuppaa närästämään. Juon aina tsaijut päälle. Mitä jnaipuriin kuuluu? Onko kaikki harasoo?
- Kaikki harasoo. Entä itelläs? Vaalithan ne on sinullakin. Oletko jo käynyt vaalikiertueella?
- Kaikki jhuvin. Kiertueen tein hävittäjällä ilman välilaskuja. Moskova - Siperia - Unkari ja oliko se Argankeli, helvetin kylmä paikka kuitenkin. Luulen yhden kierroksen riittävän, kun vastaehdokkaitakaan ei näytä tulevan. Miten itselläs?
- Hyvin menee. Täällä on tapana kerätä vastentahtoisista vastaehdokkaita. Nytkin niitä on sukkamainosmiehestä mukikauppiaaseen. Kilpailevat kuka pääsisi häviämään toiselle kierrokselle, jota ei tule. Niinhän se on meitin tämmöisten miesten, niin sinun kuin minunkin, ettei parempoo löydy. Oho, nyt meni Väinö Linnan tekstiin. Haloo, haloo kuuluu huonosti. Katkoo. Eikö ne ole vieläkään Tamminiemen puista saaneet lumia karisteltua? Harmislistakin.
- Haloo, haloo. Nyt kuuluu. Meilläpäin puissa ei lumi pysy. Sen verran isoja paukkuja poksauttelevat. Miten lie Pohjois-Koreassa? Siellä ei taida kasvaa puitakaan. Ainakaan sähkökatkokseksi asti. Tuli mieleen, milloin sopisi tulla piipahtamaan kylässä. Minulle sopisi heti vaalien jälkeen. Pidettäisi kahteen pekkaan rääppiäiset.
- Jo vain se minullekin sopisikin. Muodollisesti vaalit ovat minullakin, kun vaimo sanoi, että hän on taannut läpimenon jo aikoja sitten. Eikä ristiäiset tule esteeksi. Niitä voi aina siirtää. Eikä nimestäkään ole muuta tietoa kuin järjestysnumero.
- Harasoo. Mina ringautan kun nämä vaalihässäkät ovat ohi sotkemasta asioita. Kerro vaimolle terveisiä ja koiralle kanssa. On mukava kun on sellainen toveri, joka soittaa ja jolle voi soittaa ja puhua luottamuksellisia asioita. Niin kuin nytkin. Kuulumisiinkin, niin kuin teilläkin  päinkin tavataankin sanoakin.

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Kiitos kuluneesta ja onnekasta uutta vuotta 2018.


perjantai 22. joulukuuta 2017

HYVÄÄ JOULUA JA ONNEKASTA UUTTA VUOTTA



Joulu on lasten juhla
Vaikka joululahjoja on vuosikymmenten aikana kertynyt paljonkin, niin kaksi niistä nousee kirkkaimpina mieleeni. Olin nelivuotias kun pukki jätti eteiseen paketin, joka sisälsi nilkkasukat. Selvästi aikuisten kokoa. Sovussa äidin kanssa annoin ne äidin siskolle. Pettymykseni korvasi pukin jälkikantona tuoma sinipunavärikynä. Ikinä en ollut nähnyt mitään niin kaunista. Vähän raaskin sillä mitään piirtää. Riitti kuin sain sitä katsella ja yöllä pitää tyynyn alla. Tätä ihanuutta kesti vain joulun pyhät. Kynä hävisi,  vaikka pidin sitä kuin silmäterää. Samalla tuvasta hävisivät sotilaat, jotka olivat joulunajan olleet talossa majoitettuna. Vuosikymmenien jälkeen minulle selvisi, että kynä oli annettu minulla vain lainaksi. oikea omistaja tarvitsi sitä kirjoittaessaan omalle perheelleen rintamalta. Ymmärrän miten joululahja voi täyttää tarkoituksensa, vaikka se on laina antajaltaan. Nykyisin muistaessani ensimmäisen joululahjani liikutun siitä, miten hyvin hän, ventovieras sotilas näki lapsen odotuksen ja pettymyksen sekä miten hän ratkaisi tilanteen lapsen parhaaksi. Ja miten vaikeaa hänen on ollut ottaa lähtiessään lapselta hänen kallein, tärkein ja ainoa joululahjansa .
Toinen muistoni joululahjasta osuu kun olin kymmenvuotias. Pääsin yksin junalla Joensuuhun ostamaan suksia. Käytyäni ensin Mikko Kakkosen urheiluliikkeessä päädyin Hallmanin rautakauppaan. Valitsin Pakkanen-merkkiset sukset ja siirryin ostokseni kanssa kassajonoon. Taisi olla ensimmäinen yhteinen kassa Joensuun kaupoissa. Maksu onnistui ja siirryin laskemaan rahojani jäikö niitä vielä muihin ostoksiin. Riitti toki, koska kassa oli vastannut väärin tai ottanut liian pienen hinnan suksistani. Yritin mennä korjaamaan kassalle virhettä, mutta muut jonottajat eivät sitä hyväksyneet. Piti mennä jonon hännille. Lopulta pääsin kassalle ja selitin, että olin saanut liikaa rahaa ja pyrin sitä korjaamaan. Kassa hermostui selostuksestani ja niin myös jonossa takanani oleva. Sekasotku päättyi niin, että kassa otti rahat ja laski uuden hinnan. Nyt lopputulos oli, että suksille tuli ylihintaa. Kokemukseni perusteella en enää uskaltanut mennä asiaa korjaamaan, vaan siirryin itkukurkussa junalle ja kotiin. Olisiko tässä yksi syy, etten nykyäänkään usko auktoriteetteihin.
Jouluja on tullut vietettyä monella tapaa. Aina ajankohdan, perhe- ja rahatilanteen mukaan. Kun muistikuvaan ensimmäisenä tulevat edellä kerrotut tapaukset tuntuu, että joulu on tärkeintä lapsille. Aikuiset näyttävät  ryöstöviljelevän joulua. Sen varjolla kulutetaan, kerätään, kerjätään, lahjoitetaan, lahjotaan ja vedotaan tunteisiin. Eniten joulua näyttävät käyttävän hyväkseen kirkko ja kauppa.
Hyvää Joulua ja onnekasta uutta vuotta lukijoille, riippumatta siitä miten itse kukin juhlansa viettää. Tiedän, että jokainen tapa on oikea, mikä se sitten lieneekään.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Kyllä se tästä...



Mielipiteille vapautta
Demareista sanotaan, että heillä on katto korkealla ja seinät levällään. Niin saattaa ollakin kun sisään tullaan, mutta joskus tuntuu kuin sisällä olijoita alkaisi ahdistaa. Tällä tarkoitan kun erilaiset mielipiteet eivät aina päätöksissä löydä toisiaan ja pahimmillaan jäävät kiveksi kenkään. Vaikka pieneksikin. Itseä ei kivi haittaisi, mutta poliittiset vastustajat ja toimittajat jaksavat siitä aina muistuttaa.
Siru sandaaliin tuli 7 vuotta sitten, kun Jutta Urpilainen maahanmuuttopolitiikasta käytti sananpartta; "maassa pitää elää maan tavalla." Jo kohta vouhkattiin Urpilaisen mielistelevän rasismin suuntaan. Alkuperäinen kansan viisaus kuului; "talo elää tavallaan". Tämä  jos mikä pitää viisauden, jota kannattaa kunnioittaa niin naapurisuhteissa kuin maahanmuuttopolitiikassakin. Lisään tähän; "sopu sijaa antaa". Viimeisimmän tutkimuksen mukaan Suomessa on yhtä paljon maahanmuuton kannattajia kuin siihen muulla tavalla suhtautuvia.
Hesari otsikoi "SDP rämpii Helsingissäkin epäonnistumisesta toiseen." Juttu käsitteli Helsingin kaupungin valtuuston päätöstä, jossa paperittomien terveyspalveluita laajentamispäätöstä tehdessä SDP:n valtuutetut jakautuivat kahteen osaan. Toinen puoli kannatti laajentamispäätöstä ja toinen puoli olisi siirtänyt päätöksen tekoa kunnes selvitys laajennuksesta olisi valmistunut virkahenkilöiltä.
Hesarin otsikon kirjoittaja rämpii itse kun muistelee entistä päätöksen tekotapaa, jossa muutama vähäisenkin enemmistön omaava määrää mitä vähemmistön pitää nöyrästi toteuttaa myös äänestyksissä. Sellainen demokratia ei mielestäni ole enää tätä päivää. Yhteistä päätöstä tulee hakea, mutta siihen ei pitäisi ketään pakottaa. Pakko ei ole demokratiaa, eikä yhtä hyvää liene olemassakaan.
Päätöksen teon ongelma Helsingissä kuin muuallakin näyttää olevan, että yritetään yhdellä päätöksellä vaikuttaa asioihin, jotka eivät suoraan kuulu päätettävään asiaan. Kun pitäisi päättää paperittomien terveyspalveluista niin siinä on yksi asia. Päätetään siitä, eikä sillä yritetä ratkaista maahanmuutto ongelmaa. Se ratkaistaan kokonaan muilla päätöksillä. Terveyden menetys on yhtä kallis paperittomalle kuin kantaväestölle. Jättämällä paperittomat huonommille terveyspalveluille, osoitamme kypsymättömyyttämme ihmisyyttä ja tasa-arvoa kohtaan.
Demareiden toiminta Helsingin valtuustossa osoitti, että seinät demareilla ovat levällään ja katto korkealla. Pitää muistaa, että ihmiset maahanmuutossakin ovat menossa sallivampaan suuntaan. Demokraattinen ajattelu kuuntelee kansan mielipiteitä. SDP:n kannatus gallupeissa on nousussa. Nyt tarvitaan malttia. Pidetään kiinni vanhasta soveltuvin osin, mutta annetaan mahdollisuus uusille tuulille.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Asemalla oli elämää ja Venäläisen Masa

Tohmajärvi eli vilkasta aikaa kun rautatieasemalla junat suhisivat, puhkuivat ja tietenkin savusivat. Oli Saukkosen kauppa, Yhteishyvä, Sisäkarjala, Mölsän kauppa, Nimismiehenkanslia, verotoimisto, posti ja vesiposti. 
Viime mainittu tiilirakenteena kyyhöttää vieläkin pystyssä tasoylikäytävän kyljessä. Siitä asemalisto haki ruokavetensä. Putkesta tuli luonnon painevettä yötä päivää ilman pumppua. Lopulta piti asentaa pyöritettävä käsipyörä pumppua pyörittämään, mutta veden tulo paikalta loppui kai vasta kunnallisen vedentulon myötä.
Pirssiautoja, niin kuin takseja silloin sanottiin, oli ainakin Multasella, Parikalla ja Mölsällä. Kemien taksit kävivät väijymässä kyytejä jokaiselta junalta. Niinkuin Mötön Kallekin linja-autollaan. Oli muuten ainoa yhteys sivistyksen pariin Kiteeltä. Kallen linjurissa oli rahastajakin, mutta ei juuri ainakaan alkumatkasta rahastanut. Ei mahtunut liikkumaan. Silloin oli matkustajia.
Merkittäviä asemalaisia tehtaan herrojen ja työntekijöiden lisäksi oli tietenkin nimismies Weli Ruuht, seppä Riekkinen ja Venäläisen Masa. Ruuttia pidettiin koppavana miehenä. Yksisilmäisyys, mikä on henkilökohtainen arvioni, vaikutti varmasti mielikuvaani. Nimismies piti lukiessaan paperia toisen silmänsä edessä ja kuljetti paperia kädellään miten teksti meni eteen päin. Kansan parissa hän ei juuri liikkunut. Rakentamaan oli kova mies. Rakensi talot asemalle, Kemieen ja Kusimäkeen oikein navetan kanssa.
Seppä Riekkinen, nimi lausuttiin jostain syystä muotoon Reekkinen, oli omaperäinen mies toimissaan. Puheesta ei juuri saanut selvää. Puhui ilmeisen tahallaan honottaen. Kun tarvitsi rautaa, meni rautasahan kanssa suoraan Sisäkarjalan raurafakille ja alkoi sahata sopivan pitkää rautatankoa. Sama toistui, kun seppä tarvitsi lautatavaraa. Sitä sopi sahata tehtaan lautataapelista. Seppä ainakin lupasi maksaa "ostoksensa".
Ylivoimaisesti näkyvin henkilö aseman seudulla oli Venäläisen Masa. Lyhyen läntä, mutta pitkällä varrella ja pitkillä käsillä varustettu nuorimies. Töihin hänestä tuskin olisi ollutkaan. Kolumenestyksestä ei ole tietoa. Tuskin hän kouluun asti koskaan olisi ehtinytkään. Oli muuta katseltavaa. Ja Masaa tapasi kauppojen
edestä, junilta ja sieltä missä jotain tapahtui. Ystävällinen mies kaikiaan. Innokas käymään juttusille.
Aseman muurariporukka, etunenässä Neigligin Saku, puhuttivat Masaa. Kysyivät oletko naisissa käynyt? Eihän Masa naisista tiennyt tuontaivaallista. Neuvoivat miten naisissa käydään. Ei Masa siitäkään mitään. Kuunteli vain. Puhuivat,että hyvä olisi sinunkin Masa naida karauttaa. Mitäpä Masa tuohonkaan. Oppi kuitenkin sen, että kun kysyttiin, ootko naida karauttanut, Vastasi Masa, että hyvä olisi jos pääsisi naida karauttamaan.
Masa oli serkkuni. Mummini siskon poika. Monesti kävimme Venäläisillä kylässä kun olin alle kouluikäinen. Masasta jäi lämpimät muistot. Niin kuin monelle muullekin.

torstai 23. marraskuuta 2017

JÄRKI KÄTEEN



 Selvä ei börssiyhtiöille.
Ihmisiä voi jakaa satoihin ryhmiin viettiensä, uskomuksiensa tai elämänkatsomuksensa mukaan. Jakojäännökseksi  jää vielä poliittiset puolueet. On idealisteja ja realisteja. Sitten ovat nämä poliitikot, jotka sotkevat molemmat edellä mainitut ominaisuudet sotessa. He eivät näytä ymmärtävän miten ihminen on toiminut ennen, toimii nyt ja tulevaisuudessa. Esimakua tuli nyt MeriLappi kyhäelmässä.
Suomessa syntyi kansalaissota, kun puute ja kurjuus ylittyi yli sietokyvyn. Tapeltiin kunnes tuli molempia osapuolia uhkaamaan suurempi vaara, talvisota. Siitäkin selvittiin kun yhdistettiin voimat. Koettelemusten jälkeen syntyi hyvinvointi. Kovalla työllä, mutta kuitenkin. Sanotaan ihmisen olevan kyltymätön, kateellinen ja ahne. Nämä kaikki lisättynä vallan tavoittelulla yhtyvät nykysoten rakennelmassa. Pohjanlahden perukoilla jo pelko lopputuloksesta synnytti kuntapolitiikoissa pakokauhun. Äänestämällä sanottiin sote suunnitelmille, ei kiitos. Näin ihmiset toimivat muuallakin, jos tarve sitä vaatii. Oman kontin suu ensin.
Nyt suomalaisia uhkaavat pörssiyhtiöt. Niin ulko- kuin kotimaisetkin. Yhtiöissä on huomattu helppo raha, joka tulee vähällä vaivalla, kun se kerätään ihmisiltä veroverhon takana. Joku voi kysyä mitä erikoista börssiyhtiö tuo sosiaali- ja terveyden hoitoon, kun sen päätavoite on kerätä maksimaalinen tuotto osakkailleen. Ei mitään, kuin lisääntyviä kuluja tai huononevia palveluita.
Suomessa oli ja on vielä edelleenkin yksi maailman parhaista sote-palveluja tarjoava julkinen palvelu. Myytti sen huonoudesta syntyi börssiyhtiöiden toimesta, kun ne haalivat lupauksillaan lääkärit pois terveyskeskuksista. Näin syntyivät  jonot terveyskeskuksiin. Tämä kaikki valtiovallan tietäen.
Kolmannes kansalaisista enää kannattaa hallituspuolueita. Nyt on demarien aika nousta vastustamaan nykysotea. Se voi tapahtua lyhyillä selkeillä kannanotoilla ja selkeillä tavoitteilla, joista pidetään kiinni. Enää ei ole varaa poliittiseen hienopuheisuuteen ja kapulakieleen, jota ihmiset eivät ymmärrä. Jo sote-sanan käytöstä tulisi pidättäytyä. Sana ei nykyisin tuo kuin negatiivisiä mielikuvia  julkisistakin palveluista.
Vanhassa vara parempi. Korjataan ja kehitetään nykyistä julkista palvelua. Silloin ollaan kestävällä pohjalla ja kohtuullisissa kustannuksissa, eikä verorahat valu ulkomaille.